lauantai 23. syyskuuta 2017

End of an Era - UUSI BLOGI! NEW BLOG!

Haluan palata bloggailun maailmaan puhtaalta pöydältä, joten päätin tehdä kokonaan uuden blogin!


Jos seikkailuni kiinnostavat jatkossakin, siirry toki lukijaksi osoitteeseen : Professional Weirdo - UUSI BLOGI!

Kiitos kaikesta tämän blogin puolella ja toivottavasti nähdään uudessa osoitteessa! :)


Translation ;

I decided to make a brand new blog and will return to blogger-world in there. If you still like to follow my adventures go and check out my brand new blog in Professional Weirdo - BRAND NEW BLOG! 

Thank you for everything in this blog, it's been great. Hope to see you in the new blog! :)

perjantai 27. tammikuuta 2017

When they come to hang you stand straight, brace your neck, be stronger

Koulujuttuja taasen, mulla on tällä viikolla koulua taas ja tässä vähän kuvia mun Mustasta Kirjasta eli sketchbookista. :)

Olen siis kerännyt tähän minua inspiroivia kuvia ja henkilöitä, joukossa näkyy muutama suunnitelma sekä paljaita torsoja koska en ole vielä kaikkia piirtänyt hehe.















Tässä ei suinkaan ole koko materiaali, mutta halusin jotain näyttää. Kirjoitin myös sinne elämäni ensimmäisen oman runon, jonka kirjoitin yhtenä yönä kun en saanut unta, mutta nyt en ole varma haluanko sen olevan siellä ... koska en ole varma onko se ihan naurettava haha.


Harjoiteltiin myös joulukuussa muotipiirtämistä, joka sisälsi loppupäivästä mm. oman käden piirtämistä. Ihan älyttömän vaikeaa, oikeasti. Olen omasta mielestäni ihan kelvollinen piirtämään, mutta kädet ovat vain niin helvetin vaikeita että menee hermot ... :D
Täytyy harjoitella lisää, vaikka kyllähän nämäkin ihan jees ovat.


Translation ;

A sneak peak of my Black Book aka sketchbook for school. Mostly full of inspirational things and my sketches of clothes. :)

tiistai 24. tammikuuta 2017

And I don't know what's happened to me

Näitä 10 vuotta eroa-kuvakollaaseja on näkynyt siellä täällä, tässäpä omani.

2006 vs 2016

Onhan siinä jotain tapahtunut ... olen ainakin oppinut piirtämään kulmakarvat ja muutenkin ehkä leikkimään eyelinerillä enemmän. Enkä ripusta enää kaulaani koirankettinkejä ... :D

Nuorempana olin myöskin ujo, kuten nykyäänkin, mutta jotenkin tunnen olevani hieman varauksellisempi kuin ennen. Olen nähnyt maailmaa enkä ole ehkä enää niin utelias - tiedän jo mistä pidän ja haluan, enkä enää niin päättömästi juokse kaiken mahdollisen perässä.

Kiloja on tosin se vajaat 20kg lisää, ne lienee asia jotka mieluiten ottaisin pois nykyisestä minästäni vertailtaessa 16-vuotiaaseen Simbaan. Ja sitä hieman huoletonta ajattelutapaa, nykyään kun vatvoo kaikkia asioita ja etenkin niitä turhia 666 kertaa.

Olen toteuttanut paaaaaaaljon unelmiani ja päässyt kokemaan hienoja juttuja, ja yksi asia joka kalvaa toisinaan mieltäni on se, että mitä teen kun saavutan ne viimeisetkin? Tuntuuko sitten mikään enää miltään?
Esimerkiksi olen tavannut jo suurimman osan kaikista niistä julkisuuden henkilöistä joita olen aina halunnut, nähnyt kaikki ne bändit joita olen aina halunnut, käynyt maissa joista pidän eniten. Vaikka on vielä lukemattomia asioita mitä pitää päästä näkemään ja kokemaan, silti välillä tuntuu niin tyhjältä ja että tässäkö tämä nyt sitten oli. Veikkaan, että osasyy siihen miksi pelkään tehdä asioita on se että sitten ne on tehty eikä ole enää mitään mitä odottaa.
Vähän sama kuin keikkojen suhteen, ensin sitä odottaa kuin kuuta nousevaa puoli vuotta, odottaa jonossa yli 10 tuntia mutta yhtäkkiä se onkin ohi alle kolmessa tunnissa. Hämmentävää. :P

Ei ehkä ihan kauheasti tunnu tukevan mun tavoitetta olla tänä vuonna positiivisempi ja elävämpi tuo pohdinta, mutta tulipahan silti mietittyä haha.

perjantai 13. tammikuuta 2017

When I catch ya that's one less ghost that'll drag me around

Meillä oli joulukuussa työpaikan pikkujoulut, jonne laitettiinkin naama koreaksi.

Natural vs Glam

Meikkivoide / foundation : Kat Von D Beauty - Lock It Tattoo foundation
Puuteri / powder : Grimas
Poskipuna / blush : Make-Up Store
Kulmakarvat / eyebrows : Make-Up Store / L'oreal
Silmät / eyes : Kat Von D Beauty - Shade + Light Eye Contour Quad in Smoke, random glitter
Huulet / lips : Make-Up Store in Devil & Viva La Diva in Goth


Ainut jotenkin tarkka kuva ... ja ilme on kuin ankalla. No aina hei ei voi voittaa!


Koru / necklace : second hand
Mekko / dress : Cubus
Kengät / shoes : Vagabond

Cubuksesta löysin viime syksynä tämän ihanan Vampira-henkisen mekon! Se on kuulkaas polvimittainen. Voitteko kuvitella! Minä, polvimittainen, samassa kropassa. On ne kuuluisat maailman kirjat sekaisin. :D


Ruoka oli erittäin herkullista! Otin pääruoaksi uuniperunan kasvispihveillä ja jälkkäriksi brownieta. Ahhh!

Ps. Ehkä tavoite vuodelle 2017 on hommata laadukas kamera ...


Translation ;

My make-up and outfit for work's xmas party in early december. :)

tiistai 10. tammikuuta 2017

I'm onto you, dude, you gotta find a new place to hide

Käytiin äidin kanssa joulun välipäivinä kirppistelemässä, kun ei muutakaan tekemistä keksitty haha.

Kävimme Lahdessa, ensin Lanttilassa joka ei ole ihan keskustassa ja sen jälkeen Launeella jossa on kunnon kirppis-ryhmittymä siinä Citymarketin ja Prisman välissä! Oikea taivas!
Siinä on ainakin kuusi kirppistä samassa rytäkässä, tälläkään kertaa en ehtinyt kaikissa käydä koska äidillä rupesi menemään hermot ... mulla on aina tapana tonkia ja käydä läpi tarjonta todella tarkkaan, ettei vain mitään aarteita jää piiloon. :P
Täytyy tässä keväällä käydä uudestaan ja jos ei muuta, niin sitten yksin koska haluan koluta jokaisen perimmäisen nurkankin!


Aloitetaan ylhäältä, vasemmalta oikealle ...

- Patricia Cornwellin Kay Scarpetta-sarjaan kuuluvat kirjat, taisi olla 2 € / kpl
- Erilaisia piirrustus- ja maalaustekniikoita esittelevä opetuskirja 3 tai 4 €, Taru Sormusten Herrasta-elokuvista kertova kirja kirjasta elokuvaksi-tyyliin 4 € ( jos muistan oikein. siellä oli myös Jude Fisherin kirjoittamat kuvitetut oppaat Sormuksen Ritareista ja Kahdesta Tornista, 4 € / kpl mutta sitten totesin että kun tiedän niistä elokuvista käytännössä kaiken mahdollisen niin voin hyvin tuolla 8 € ostaa jotain muutakin haha ), vanha ompelukirja 4 € jossa paljon käteviä ja yksinkertaisia ohjeita, erityisesti siksi ostin tämän että vaatteiden lisäksi siellä oli hyvin havainnoivia ohjeita verhoilusta!
- Tumman ruskea vyö 1 € (ajattelin tätä lähinnä johonkin viikinki-henkiseen asuun! ), Nora Robertsin jonkun erittäin kiinnostavalta kuulostavan trilogian ensimmäinen osa ( englanniksi jee! ) 1 tai 2 €, Skandinaaviseen mytologiaan perustuvan trilogian ensimmäinen ja viimeinen osa 4 € / kpl ( en ole varma mikä osa puuttuu, mutta joku anyways haha. nämä oli aika kalliita pokkareiksi mutta aiheet oli liian mielenkiintoisia että olisin voinut sivuuttaa! ), kehyksiä alle 2 € ( nämä oli sellaisesta pöydästä missä oli tietty kilohinta sille rojulle eli nämä siis vaan punnittiin ja sen perusteella sitten tuo hinta tuli )
- Lindexin vyö 1,5 € ( ajattelin että tähän vois jotain kettinkejä tms laittaa kiinni ) ja toinen vyö 1.5 €

Näiden lisäksi ostin sellaisen trikoisen GT:n perus hameen vinolla leikkauksella 1 € sekä Lindexin pitsisen pitkähihaisen paidan 2,5 €.


Tämä vyö on vain niin ihana! Metsästän aina into piukeena vöitä, kenkiä, ihan mitä vaan missä on tämmöisiä solkia ja onnekseni tämä taittaa enemmän mustaan / harmaaseen kuin siniseen, koska hyi sininen haha. Tuollaiset soljet on vaan liian upeita!


Olen ennestäänkin lukenut muutamia Nora Robertsin kirjoja ja etenkin Kuuden Piiri-trilogia on yksi suosikeistani, jonka pohjalta uskalsin tämänkin ensimmäisen osan täst' trilogiasta ostaa!
Takakannen perusteella tarina oli jo varsin mukaansa tempaava ja tykkään myös lukea kirjoja paljon englanniksi = kielitaito paranee, joten parilla eurolla tämä lähti varmasti mukaan. :)


Tämä on itseasiassa joululahja, jonka bongasin itse alelaarista Prismassa!
Tolkienia ei nyt voi koskaan olla liikaa ja tämä onkin puuttunut kokoelmista jo jonkin aikaa. Harmi vaan että se on niin leveä kirja että se ei oikein istu mun Tolkien-hyllyyn hienosti ... pitää asetella se sinne ehkä jotenkin muuten.

Rakastan vain kirppareita niin paljon! En malta odottaa että koska pääsee taas tonkimaan: :D


Translation ;

Here are my newest second hand shoppings - except the last book about The Lord Of The Rings by Tolkien's eyes is my xmas present. :)
Most of the stuff was for 1-2 € and some of the books were 4 € which is quite much for a second hand book, specially if it's a small pocket size book like the ones in the middle. But those are part of the trilogy which is based on Scandinavian mythology and I just couldn't leave them in the shop, way too inspiring!

perjantai 6. tammikuuta 2017

The walls are closing in

Tässä on viimeisimpiä piirrustuksiani. :)
Luovuus on siinä mielessä omanlaisensa ja vaikea kyky, että inspiraatiota sen luovan asian tekemiseen ei voi niin vain kutsua luokseen vaan se tulee silloin kun tulee. Onnekseni se on viime aikoina ollut usein läsnä.

Syyskuun yksi koulutehtävistä oli omakuvan piirtäminen. Sen sai toteuttaa millä tahansa tekniikalla, tiesin kuitenkin itse että haluan yhdistää siinä muutamaa eri tekniikkaa.


Luonnos / sketch
Koko / size: A5
Välineet / products: Derwent lyijykynät / pencils
Syyskuu / september 2016

En ole piirtänyt ns. kunnolla sitten ties kuinka pitkään aikaan, joten tein nopsaan harjoitusnaaman mielessäni kytevien tekniikoiden ja lookin puolesta, kuten ylläolevassa kuvassa näkyy.

Koulutyön tuli olla kokoa A3 ja vaikka naikkosen naama ei koko arkkia täytäkään oli haastavaa tehdä niin isolle paperille kasvot koska yksityiskohtien piti todellakin olla on point sekä esimerkiksi ihon häivytykset saada pehmeiksi noin 'isoilla' alueilla on omasta mielestäni myös haastavaa. Toisaalta isompi paperi toi enemmän liikkumatilaa.




Koulutyö / school project: omakuva / self portrait
Koko / size: A3
Välineet / Products: Värikynät, Derwent lyijykynät, glitterliima, kartonki, vesivärit / color pencils, Derwent pencils, glitter glue, carton, water colors
Syyskuu / september 2016

Vaihdoin viime tingassa pohjan sellaiseen hieman galaxymaiseen, hopealla glitterillä höystettyyn pohjaan jonka olin maalannut vesiväreillä. Siitä ei näköjään kuvaa ollut enää puhelimessa joten lisäsin tämän mustalla pohjalla joka oli toinen vaihtoehtoni.
Toin syvyyttä ja erikoisuutta työhön yhdistämällä lyijykyniin ja värikyniin glitterliimaa!! Se oli kyllä kertakaikkiaan upea lisä!
Vaikka itse sanonkin, olen kovin tyytyväinen lopputulokseen. Varsinkin kun en ole niin pitkään aikaan piirtänyt ns. kunnolla. :)


Tässä pieni pala Mustasta Kirjastani. Tuleva pienmallistoni onkin nimetty erään lempikappaleeni, Bring Me The Horizonin Avalanchen mukaan.
Sillä on ollut aivan oma merkityksenä tässä prosessissa selvitä oman mielensä kiemuroista.

Koulutöiden ohella olen luonnostellut ja piirtänyt muutamia kuvia. Tässä niistä kaksi :




Luonnos / sketch
Koko / size: A5
Välineet / products: Derwent lyijykynät / pencils
Marraskuu / november 2016



"Rise With Me"
Keskeneräinen / not finished
Koko / size: A4
Välineet / products: Derwent lyijykynät / pencils
Joulukuu / december 2016


Nyt pitäisi jatkaa nopsaa hiusten ja karvojen harjoittelua, koska tammikuun lopussa palautettaviin koulutöihin pitää etenkin niitä piirtää. Kääk!


Translation ;

Here are my latest drawings. I haven't draw 'properly' in many months which I was a bit surprised how well they all turn out.
Just need to keep practising! :)

maanantai 2. tammikuuta 2017

And I'm living in a Storm

Olen nyt tuijottanut varmaan puolisen tuntia tätä ruutua. Ensin ajattelin että hyppään vain sen kummemmin mukisematta postaamaan uusia juttuja, aloitinkin jo perinteisen vuoden 2016 ruotimisen.
Kunnes tajusin että kello on jo noin paljon, huomenna aamuvuoro, en kerkeä, mutta haluan jotain sanoa. En vain pysty jatkamaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, täytyy jotenkin valoittaa tapahtuneita asioita. Varsinkin, koska palan halusta kirjoittaa mutta ... en vain voi ohittaa oleellisia tapahtumia. Tästä tulee varmaan tämän blogihistorian sekavin kirjoitus! :D
Ja myönnettäköön, että jollain tapaa en ollut edes valmis käsittelemään vuotta 2016 sen paremmin. Tarvitsen ehkä vähän perspektiiviä siihen, että näen myös niitä hyviäkin asioita silkan sekasorron sijaan.


Olen kirjoittanut tänne viimeksi syyskuussa, juuri koulun aloitettuani. Silloin kun kaikki oli vielä jotenkuten hyvin.
Pian sen jälkeen työstressi ja ahdistus saivat niskalenkin ja kaboom - löysin itseni tärisemästä ja itkemästä lääkärissä. En ollut nukkunut kuukauteen kunnolla lainkaan, kävin aivan ylikierroksilla ja näkymätön hirttosilmukka kaulan ympärillä kiristyi entisestään. Onneksi puhuin fiiliksistä ystävilleni jotka ymmärsivät ja kertoivat myös, että nyt lienee tauon paikka. Olin niin monta kertaa lähellä hajota töissä, niin monta kertaa valmis huutamaan kaikkien kuullen sen pahan olon ulos mutta koska se olisi luultavasti aiheuttanut vain enemmän pahaa mieltä itselle ja muille, en sitä tehnyt. Onneksi.
Mulla oli niin paljon vuoroja että koululle ei jäänyt aikaa. Vapaapäivät keräilin luita rankkojen työpäivien jälkeen ja ahdistuin entisestään siitä, että maksan yli 3000€ koulusta jonka tehtäviin mulla ei ole aikaa eikä intoa tehdä koska olen niin loppu.

Lopulta varasin ajan työterveyshoitajalle, kun lääkärille ei saanut aikaa. En edes tiennyt millä nimellä aikaa hankkisin, sanoin vaan itku kurkussa että mun pää hajoaa. Hoitaja oli ihanan ymmärtäväinen, sain pari päivää vapaata, jonka jälkeen käski tulla takaisin jos siltä vielä tuntuu. Varasin ajan itseasiassa samantien päästessäni autoni luo parkkipaikalle, koska tiesin että kaksi päivää ei tätä ahdistusta poista.
Seuraava työterveyslääkäri melkein ajoi minut narun jatkeeksi. Sillä ämmällä oli otsaa väittää kaiken mun kertoman että hoitajan analysoinnin jälkeen, että olen vain laiska paska joka ei ilmeisesti pysty yhdistämään koulua ja töitä vaikka "koulua on vain kerran kuussa, eihän tuollaisen pitäisi olla vaikeaa lainkaan". Loppua kohden itkin vihasta ja väitin silkkaa vittumaisuuttani vastaan, silti hän piti päänsä eikä kirjoittanut mulle minkäänlaista sairaslomaa ja heitti mut lopulta huoneesta ulos. Jostain ihmeestä sain ongittua voimaa ja uhmaa, joten lampsin respaan välittämättä tippaakaan muista asiakkaista ja sanoin että tämä ei käy. Mä tarvitsen sairaslomaa, mä en oikeasti jaksa enää sekuntiakaan ja aloin itkemään että huutamaan siinä ihan hysteerisesti. Respan täti kävi sitten jututtamassa tätä lääkäriä, joka edelleenkin kieltäytyi tapaamasta mua tai kirjoittamaan sairaslomaa.
Onneksi, siis onneksi tällä respan työntekijällä oli järki ja sydän paikallaan ja sain kuin sainkin soittoajan meidän toiselle omalääkärille. Mutta koska en yhtään tiennyt mitä tuleman pitää, niin päätin että mun on aika puhua tästä tilanteesta myös työpaikalla. Onneksi meidän ihana myymäläpäällikkö oli paikalla, onnistuin jotenkin kävelemään meidän toimistoon naama peruslukemilla mutta heti sinne päästyäni ja oven suljettuani puhkesin itkemään. Ei mulla aluksi edes ollut mitään sanoja millä kertoa, musta vain tuntui niin pahalta. Hän oli, luojan kiitos, ymmärtäväinen.
Samoin kuin tämä lääkäri jolle sain soittoajan, lopulta lähdin uudelleen kaupunkiin ja lääkäriin häntä tapaamaan. Laitettiin eteenpäin kokeisiin tarkistamaan onko mitään fyysistä vaivaa ole, tehtiin masennustestejä, laitettiin eteenpäin psykologille ja fysioterapeutille sekä about 1,5 viikkoa sairaslomaa ennen mun tulevaa Zombie-matkaa. Sain ihan selvän diagnoosin siitä sekä kuulla sen, että tarvitsen apua. Hienoa, kun tulin itse ja näin varhaisessa vaiheessa koska aina on vaikeampaa korjata tilannetta mitä pidemmällä on.
Pystyin taas hengittämään edes hetken aikaa ilman, että maailma tuntuu romahtavan niskaani koska joku ymmärsi mua ja sitä, että tarvitsen apua.


Olen käynyt about kerran kuussa psykologilla joka on kyllä ollut aivan valtava voimavara. On niin ihanaa olla täysin ei-kukaan, sulta ei odoteta tai vaadita mitään.
Silti päivittäinen elämä on aika rankkaa. Ahdistaa ja masentaa, ei enää niin pahasti mutta ihan tarpeeksi ikävästi kuitenkin. Välillä tuntuu että tarvisin jonkun oikeasti pidemmän hengähdystauon ... mutta ... niin. Toisaalta taas työ pitää mut jotenkuten kartalla koska muuten pelkäisin että putoan ihan pohjalle koska ei olisi mitään rutiineja. Varsinkin nyt, kun tunnit laskettiin 20h/viikko, tuntuu että voi hengittää paremmin.
Koulu on siinä mielessä auttanut elämääni kokonaisuudessaan, että sen myötä olen alkanut huomattavasti enemmän luovemmaksi ja tekemään kotona muutakin kuin vain tuijottamaan seinää. Olen alkanut piirtämään ja lukemaan enemmän, joka on tuonut tarvittavaa etäisyyttä kouluun sekä kanavan purkaa tunteita.
Olen myös todella innoissani kouluhommistani, koska omasta mielestäni oma juttuni on vain niin siistiä!! :)

Elän jokaisen päivän ja viikon kerrallaan. Psykologi ja fysioterapeutti molemmat painottavat samaa asiaa : pitäisi olla armollisempi itselleni ja antaa enemmän aikaa itselleni. Uskaltaisin väittää, että jollain tapaa fiilis on kyllä parantunut mutta tietynlainen ahdistus vain voimistunut.
Kuinka voi olla mahdollista, että kun ihminen tekee asioita mistä tykkää ja missä on hyvä, niin mieli alkaa kamppailemaan vielä enemmän vastaan?
Fyssarilta sain kuulla, että mulla on aivan liian suuria suorituspaineita, että se "olen ihan paska kun en pysty siihen ja tähän" on myrkyllinen ajattelutapa. Että on kuulemma ihan okei jos ei jaksa käydä salilla ja lenkillä yhteensä kuusi kertaa viikossa, jos sen ohella käy koulua ja töitä sekä kamppailee vielä oman mielenterveytensä kanssa. Teki mieli huutaa vastaan että mun on pakko koska olen niin helvetin iso ja ällöttävä valas eikä musta tule muuten koskaan sellaista kun haluan olla. Mutta olin hiljaa, koska tiesin myös että sanoissa piilee paljon totuutta.
Nyt yritänkin sitten lisätä liikuntaa maltillisesti mukaan päivittäiseen elämään ... vaikeaa olla menemättä överiksi sen suhteen kun peilikuva tosiaan on mitä on. Käytännössä lokakuusta asti ruokavalio on ollut mitä on, ensiksi en syönyt käytännössä ollenkaan koska menetin ruokahalun kokonaan ja viime aikoina tuntuu että en ole muuta tehnytkään kuin syönyt.

Juuri tässä ystävän kanssa yksi päivä juttelin, kuinka suuri riesa paino on. Voin ihan rehellisesti sanoa että mun elämä olisi ainakin puolet parempaa tai paremmin, jos ei tarvitsisi kantaa tätä painoa kirjaimellisesti ja sen aiheuttamaa ahdistusta sekä tuskaa. Sitten herääkin kysymys, että miksi et hyvä nainen tee sille asialle jotain. Muutenkaan laihduttaminen ei ole helppoa, mutta kun siihen lisää seuraksi ahdistuneen ja masentuneen mielen niin sitähän ollaan sen kuuluisan jännän äärellä.
Niinpä koitan parhaani mukaan olla armollisempi itselleni, aloittaa ruokavaliolla ja liikunnan lisäämisellä jotenkin inhimillisin määrin enkä niin, että jumppaisin öisinkin koska pakko laihtua.
Ärsyttää, että se kova työ mitä tein aina lokakuuhun asti on mennyttä. Painon alettua laskemaan ja kropan kiinteytyessä, oli edes hieman mukavampaa olla omissa nahoissaan.
Koitan muistella tuota tunnetta aina kun epätoivo koittaa iskeä. Painonpudotuksesta ja sen herättämistä tunteista aion kirjoittaa lisää Run Simba Run-postauksissa, jotka tulevat jatkumaan tänäkin vuonna koska en edelleenkään ole sitä 666kg laihduttanut vaan päinvastoin, hahaa.

Nukkumisen suhteen on taas vaihteeksi parantamisen varaa, en tiedä mitä tai miksi viimeiset pari viikkoa on ollut jotenkin niin kovin raskaita että alkanut taas valvottaa ja silmänaluset tummumaan pelottavaan tahtiin. Aina välillä sitä miettii ja olettaa että "ei se nyt haittaa vaikka vähän valvon, mähän olen niin paljon paremmassa jamassa jo nyt" kunnes sitä tajuaa, usein vasta liian myöhään kuten esimerkiksi nyt, että sitä parempaa jamaa ei ole pysyvästi vaan se kuilu valvomisen suhteen on kaikkea muuta kuin syvä. Ihan pieni askel vain.

Tämä teksti on varmaan kaikkea muuta kuin positiivinen, vaikka olenkin sitä mieltä että juuri nyt on parempi olla kuin esimerkiksi kuukausi sitten ja että näen valoa tunnelin päässä. Mutta ei tämä toki ole mitään verrattuna siihen, kuinka synkissä vesissä oikeasti uin kuukausia sitten. En halua edes mennä liian syvälle sinne, koska pelkään jääväni kiinni ja hukkuvani sinne mustuuteen.

Menossa katsomaan Rogue Onea!

Olen innoissani tulevasta vuodesta ja teen parhaani, ettei oma mieleni estä minua elämästä samoin tavoin kuin viime vuonna. Koitan opetella olemaan itselleni armollisempi, uskomaan siihen että olen taitava joissain asioissa ja ymmärtämään sen, että jos joku muu pystyy tekemään 666 asiaa samaan aikaan niin mun ei välttämättä tarvi koska mä olen mä, enkä hän. Olen ylpeä siitä, että vaikka muiden mielestä en ole ehkä kovinkaan paljon edistynyt mielenterveyteni suhteen niin oikeasti olen tehnyt todella paljon töitä ja saanut jotain aikaiseksikin. Huh.

Tällä viikolla on vielä kampaaja ja eiköhän ne uudet hiukset ainakin anna vähän boostia siihen iänikuiseen "new year, new me"-löpinään. :P