Se yhdistettynä suureen, mutta toisaalta mukavaan työmäärään on yhdistelmä joka saa Simbukan väsyneeksi. Ja järkyttyneeksi.
En yksinkertaisesti ole saanut mitään järkevää suusta ulos blogin puolelle asiasta, koska olen ollut niin sekaisin tapahtuneesta. Menin Suomen keikalle sekä molemmille keikoille Lontooseen 9. ja 10. helmikuuta, ja kuten yllä olevasta kuvasta selviää, jälkimmäiselle Lontoon keikalle tuli hankittua meet & greet.
En ole vieläkään toipunut siitä. Enkä varmaan koskaan toivu, haha.
Ensimmäinen viikko tapahtuneen jälkeen meni ihan sumussa ja sydäntä puristi ihan liikaa. Nyt alkaa fiilikset tasoittumaan, mutta silti tapahtunutta on vaikea käsittää.
Se kun tapaa, pääsee puhumaan, halaamaan ja kahtena iltana peräkkäin sellaisen bändin keikoille jotka merkitsee sulle mm. koko elämää, niin jesus christ tässä tarvii terapiaa tms. sen jälkeen.
Ajattelin vain tulla kertomaan että olen elossa ja pian saatte kuulla tästä kaiken! Ei sitä joka päivä sun suosikki-bändin suosikki-kitaristi huuda että "siinä sä vihdoinkin olet!!". Tai melkein pyörry Corey Taylorin käsivarsille! :D
Translation ;
Few words : Three Slipknot gigs. Helsinki and London. Meet & greet with the band. Simba dead.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Scream for me!