sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Somewhere in the end of all this hate, there's a light ahead that shines into this grave that's in the end of all this pain

Tässä viime päivinä olen niin monesti kuullut / lukenut juttua itsetunnosta, erilaisuudesta, syrjinnästä ja henkilön X tyylin mollaamisesta ja en vain voi olla sanomatta asiaan mitään.

Kaikki lähti siitä kun meillä duunissa ei kuulu mikään muu kuin Iskelmä-kanava radiossa, ja siellä on eräs monotoniselta kuulostava ääni höpöttänyt jo pari päivää erään tekstiilitaiteilijan näyttelystä joka pidetään Porvoossa. Onnistun aina missaamaan missä se on ja kuka tämä kyseinen tekstiilitaiteilija on, koska raivo on sumentanut mun ajatukset. Sen kuitenkin muistan että kyseinen "taiteilija" on nainen.
Ensin kommentoidaan ns. normaalisti pukeutuvia ihmisiä ja siihen perään kommentoidaan : "Korostetut ja värikkäät vaatteet sekä hiukset ovat merkki henkilöstä, joka haluaa tulla huomatuksi."

Mulla ei ole tähän muuta sanottavaa kuin se, että älä ämmä puhu paskaa!
Ihan käsittämätöntä paskan jauhantaa erityisesti naisia kohtaan naisen suusta. Nyt helvetti soikoon ihan oikeasti! Elämme 2010-luvun tällä puolen ja joku päästelee tällaisia aivopieruja suustaan?!
Miten olisi sellainen vaihtoehto, että henkilö värjää hiuksensa vaikka vihreäksi tai siniseksi sen vuoksi että kyseinen väri on hänen lempivärinsä? Tai hän haluaa jotain vaihtelua? Piristystä?
Uskallan väittää että kirkkailla väreillä, on ne sitten hiuksissa tai vaatteissa, ei ole mitään tekemistä huomion haun suhteen. Ei yhtään mitään. Eri asia tietenkin artistit yms. mutta nyt puhutaankin nimenomaan meistä ns. tavallisista ihmisistä.

Kuka muka värjää hiuksensa pinkillä, että tulee huomatuksi? Kuka pukeutuu toisia ihmisiä varten? Tai värjää hiuksiaan?
Ehkäpä sillä, kuka näin väittää, on jotain vakavia ongelmia itsensä kanssa eikä ymmärrä tai tiedä mitä avarakatseisuus tarkoittaa. Suosittelen ottamaan asiasta selvää. Niin ja tiedoksi myös se, että et ole maailman keskipiste.

En usko että olen ainut joka värjää hiuksensa ja pukeutuu miten haluaa vain ja ainoastaan oman itsensä vuoksi. Oli kyse mistä tyylistä tahansa!
Värjään hiukseni punaiseksi, koska punainen on lempivärini ja on vain niin "mua". Pukeudun miten haluan, yhdistelen erilaisia tyylejä ja pukeudun pääosin mustiin sekä punaisiin vaatteisiin että bändipaitoihin koska haluan. Se on mun tyyliä. Rock'n'Roll is not a lifestyle, it's a bloodtype. Se olen minä, se on osa mun tarinaani. Tyyli on mun, mua varten - ei luotu ketään toista varten tai siksi että haluan huomiota.
Periaatteessa mun ei edes tarvisi selitellä miksi ja minkä takia värjään hiukseni näin tai pukeudun noin, koska se on mun asia. Kunnes joku, jonka tulisi selvästi käydä hakemassa uudet aivot vanhojen surkastuneiden tilalle, päästää jotain tällaisia idioottimaisuuksia suustaan ja koen tarpeen puolustautua itseni ja muiden samankaltaisten puolesta.
Me emme värjää hiuksia sinun takiasi. Me emme pukeudu sinua varten. Me luomme ja ylläpidämme tyyliämme vain ja ainoastaan meidän itsemme vuoksi. Menikö perille Taiteilija-ämmä?

Kuulen usein sitä, kuinka haluan tyylilläni vain provosoida ja tulla huomatuksi - minua ei haittaa se, vaikka jokin tyylissäni provosoisi tai saisi ihmisiä miettimään asioita koska enhän minä itse sitä ongelmaa luo vaan se henkilö joka provosoituu.
En pidä lainkaan skandinaavisesta ja minimalistisesta tyylistä, vaikka se saa minut joskus ärsyyntymään ( koska se on vain niin jäätävän tylsää ) niin en provosoidu siitä niin paljon, että päästäisin jotain ilkeää suustani tai kävisin kimppuun. Toisin kuin valitettavan usein nämä harmaat hiirulaiset tekee vähänkin persoonallisemmille henkilöille. Miksi? Jos oma elämä on niin kurjaa, hajutonta ja mautonta, niin paraneeko se muka sillä että pilaa toisen päivän sanomalla että "hei muuten mikä helvetti sun ongelma on kun näytät tolta?" ja yrittämällä tunkea kaikkia samaan muottiin? Missä on paljon puhuttu avarakatseisuus josta jauhamme päivät pitkät?
Välillä tuntuu että se on vain hienoa sanahelinää, jota päästetään suusta että saisi maineen suvaitsevana ja avarakatseisena ihmisenä vaikka sitä ei oikeasti ole.

Olipa kerran vuosi 2010 ja työelämävalmennus Lindexillä. Myymäläpäällikkö kysyi, että voisinko värjätä hiukseni vähän luonnollisemmiksi. Hiukseni olivat puoliksi mustat ja puoliksi kirkkaanpunaiset. En suostunut.
Sen koko kuukauden mitä olin siellä "töissä"; olin varastossa. Henkaroimassa ja laputtamassa vaatteita. Kysyin, pääsisinkö myymälän puolelle järkkäämään tai kassalle, ei käynyt. En koskaan saanut mitään pätevää selitystä sille, miksi en päässyt myymälän puolelle. Kuitenkin puhelimessa keskusteltuamme ennen haastattelua, minulle luvattiin monipuolista hommaa niin myymälän kuin varastonkin puolella. Mutta olihan se nyt sanomattakin selvää että kyse oli mun tyylistä ja hiuksista. Myynti huononee jos ton friikin päästää myymälän puolelle.
Toivottavasti kyseinen henkilö on ollut hieman suopeampi lapsiaan kohtaan, tai sääliksi käy.
Se että mulla on punaiset hiukset, lävistyksiä, tatuointeja ja mustanpuhuva tyyli, ei tee musta sen huonompaa työntekijää kuin ns. tavallisesta ihmisestä. Ikävä kyllä tämä ajattelutapa jyllää vieläkin, vaikka voisi muuta kuvitella. Persoonallisuus pitäisi ottaa rikkautena, ei merkkinä siitä että ei ole yhtä pätevä kuin muut.
Olen aina tullut vastaan ja minusta on sanomattakin selvää että työpaikalla ollaan siistin näköisenä. Mutta yksikään työpaikka ei sanele sitä, miltä näytän. Ulkonäön ei pitäisi vaikuttaa työn saamiseen muutenkaan yhtään, ellei kyse ole esimerkiksi malleista joilla ulkonäkö on nimenomaan se työväline.

En myöskään ymmärrä niitä ihmisiä, jotka pukeutuvat / värjäävät hiuksensa niin miten poikaystävä / tyttöystävä / muu taho käskee. En ymmärrä miten joku voi kuvitella että hänella on valtaa päättää toisen elämästä, toisen tyylistä. Kuinka joku voi olla niin hirveä ja itsekeskeinen ihminen?
Ymmärrän kyllä jos kysytään kumppanin mielipidettä, että pitääkö vaikka paidasta X. Sehän nyt on ihan normaalia. On normaalia vastata siihen kyllä tai ei, mutta jos mielipiteet eroavat, ei ole normaalia yrittää määräillä / päättää toisen puolesta mitä tehdään. Mutta jos meininki on seuraavan tyylistä : "Haluaisin tämän hameen mutta mun poikaystävä ei tykkää PVC:stä niin en voi ostaa sitä" niin en ymmärrä. Okei, sun poikaystävä ei tykkää siitä. Tämä selvä, mutta sä itse rakastat sitä? Miten voit antaa jonkun, oli se kuinka rakas tahansa, päättää ettet saa ostaa jotain mitä itse rakastat?
Osta se helvetin hame ja laita se mies kiertoon. Kukaan ei tarvitse määräilevää lässyttäjää elämäänsä.
Kukaan ei omista ketään. Kukaan ei omista sua. Kukaan ei päätä mitä sä puet päällesi tai miten värjäät hiuksesi, paitsi sinä itse. Menikö perille?
Sä olet upea juuri sellaisena kuin olet. Sun kiinnostuksen kohteet, lempivärit ja lempivaatteet on mahtavia. Koska ne on just sua.

Mun raivo roihahtaa liekkeihin, kun luen juttuja joissa miehet koittaa alistaa naisia tai toisinpäin, oli aihe mikä tahansa. Valitettavan usein se tuntuu olevan niin päin että mies alistaa naisia - koittaa määrätä kaikesta. Vielä pahempaa on kuitenkin ehkä se, että naisten arvosteleminen ja body shaming on pääosin naisten itsensä keksimä ja ylläpitämä juttu. Sen sijaan että olisimme ylpeitä erilaisista vartaloistamme ja tyyleistämme, koska olemme kaikki uniikkeja, me vain haukumme, syrjimme ja pilkkaamme toisiamme? Miten voidaan kuvitella että toisen ihmisen alistaminen ja määräily kitketään pois keskuudestamme, jos etenkin me naiset itse viljelemme myrkyllistä ilmapiiriä minkä kerkeämme?

Mitä tulee mun itsetuntoon, niin se ei ole nollassa. Pikemminkin miinuksen puolella. Joskus harvoin plussan puolella käydään.
Mun historiaan kuuluu vajaat kuusi vuotta kestänyt koulukiusaaminen joka murensi mun itsetunnon. Kuusi vuotta kuuntelin päivästä toiseen, joka ikinen päivä, kuinka olen : ruma, mitäänsanomaton, turha, täysi nolla, huora, lutka, ämmä, säälittävä, niin iljettävä ettei kukaan koskaan halua mua, niin kamala että oma perhekin varmaan häpeää mua, niin ruma että olisi parempi että pysyisin kotona etten pilaisi muiden päiviä yms.
Mua ei koskaan satutettu fyysisesti, mutta kyllä noi sanat sattui silti yhtä paljon.
Koskaan kiusaajien edessä en lannistunut. En näyttänyt kuinka paljon se oikeasti sattui. Joskus sanoin jopa takaisin. Joskus luulin että suositummat tytöt halusi olla mun ystäviä, sokaistuin siitä onnesta että mut vihdoinkin hyväksyttiin ja olin varma että nyt painajainen loppuu. Hah, eihän se mihinkään loppunut. Kumma kyllä ystävystyin koulun pahimman häirikön kanssa, joka lievensi hieman kiusaamista. Ei välittänyt mun "friikkiydestä", vaan olin saman arvoinen ihminen kuin muutkin. Jos tunnistat itsesi ja luet tätä nyt, niin kiitti kaikesta! Mutta silti se kiusaaminen sattui ja sattuu edelleen.
Siihen päälle vielä ensimmäinen poikaystävä, jolla oli tiedossa vuosia kestänyt koulukiusaaminen joka jatkui edelleen, mutta päätti silti kiusata vähän lisää. Aluksi kaikki oli kuin ruusuilla tanssimista, mutta pikku hiljaa meni siihen että hän koitti päättää miten meikkaan / laitan hiukset, pukeudun ja mitä juttuja teen. En saanut pitää yhteyttä etenkään poika-puolisiin kavereihin, vaikka hän oli läheisissä väleissä monien tyttöjen kanssa. Hän haukkui suurinta osaa asioista mistä tykkäsin. Kommentoi miten saisin itsestäni kauniimman ja kuinka mun pitäisi laihduttaa, vaikka olin silloin jopa vähän alipainoinen. Meni pari kuukautta ennen kuin mitta tuli täyteen, kerroin vanhemmille ja jätin sen ihmisloisen. Uhkasi tekevänsä itsemurhan, teki mieli sanoa että siitä vaan, teet samalla palveluksen koko ihmiskunnalle. Sanoi että mulla on kuukausi aikaa saada hänet takaisin, no tämän kuukauden aikana olikin jo uuden tytön kanssa yhdessä oikeen ihanasti. Teki mieli sanoa että missä se mun kuukausi on, ihan vain piruuttani, mutta jos kerta siitä eroon pääsi niin mitä turhaan uudestaan lusikkaa siihen soppaan upottamaan.
Vuosikausia stalkkasivat muijansa kanssa mua mm. irc-galleriassa. Joo, se oli paskamainen mua kohtaan mutta en ollut sen kummemmin katkera kuitenkaan joten mitä ihmettä? Jos jompikumpi tätä lukee niin terveppä terve ja heipä hei vaan. Tämä vielä sen koulukiusaamisen päälle, voin kertoa että oli kyllä niin leppoisat ajat että!

Kun jengi sanoo että "omg kiusaaminen teki musta vahvemman ihmisen" niin siihen ei ole muuta sanottavaa kuin että se on täyttä paskaa. Kuka tämmöistä kuraa levittää ympäriinsä?! Niitä kuuluisia valoja tauluun, änyytee nyt.
Okei, siinä mielessä se teki musta vahvemman että oonhan mä vielä elossa ja jotenkin päässyt elämässä eteenpäin, enkä vaipunut hirttosilmukan hellään syleilyyn vaikka mieli teki. Kieroutunut minä-kuva, olematon itsetunto, erilaiset syömishäiriöt, masennus ja ahdistus - niin, kaippa sen niinkin voi sanoa että se teki musta "vahvemman ihmisen" ja sain pari kivaa riesaa siihen päälle. Enkä varmasti ole ainut.
Yksi harvoista asioista miten pysyin järjissäni, oli tottakai musiikki, ystävät, perhe joka ei aina ihan ymmärtänyt mutta se ei ole mitään uutta teinitytön elämässä, ja muuan kirja nimeltä Taru Sormusten Herrasta. Vuonna 2000 mun siskoni sai stipendinä J.R.R.Tolkienin kirjoittaman Taru Sormusten Herrasta kirjan. Mua kiehtoi kirjan kansi ja se kuinka paksu se oli, miten joku on voinut kirjoittaa noin paljon?! Mitä nämä haltiat, mahtisormus, hobitit yms. on? Luin lehdistä että kirjasta on tulossa elokuva-trilogia. Annetaan nyt mahdollisuus. Luin kirjan, menin katsomaan Sormuksen Ritarit elokuviin ja loppu onkin historiaa. Se pelasti mut. Joka päivä mä mietin sitä, kuinka paljon pahaa siinä maailmassa oli ja kuinkä vähän toivoa, mutta ne ei silti luovuttanut. Ja lopulta hyvä voitti pahan. Mä päätin ottaa esimerkkiä.
" But in the end, it's only a passing thing, this shadow. Even darkness must pass. A new day will come. And when the sun shines, it will shine out the clearer. "
Niin mä jaksoin peruskoulun loppuun. Ja kuolaamalla Legolasta / Orlando Bloomia. ;) Mun ensirakkauteni on fiktiivinen hahmo, so what, kunhan nyt ei ole viimeinen haha.

Kaiken tämän jälkeen on pakko sanoa se, että nämä jutut olen tietyllä asteella antanut anteeksi. On turha katkeroitua ja patoa vihaa sisälleen, siitä ei seuraa kuin harmia ja turhaa energian tuhlausta. Ei voi päästää irti menneistä, ellei niitä ensin jotenkin käsittele ja hyväksy.
Mutta unohda en ikinä. En koskaan. Muistan kaikki mua kaltoin kohdelleet henkilöt tarkasti ja multa on tulla turha hakemaan minkäänlaista sympatiaa. Jotkut tosin koittivat lisätä kaveriksi kun liityin Facebookiin ja olin ihan että "Nyt vittu oikeesti! Sä kiusasit mua kuus vuotta koulussa ja pari vuotta sen jälkeen haluut olla mun kaveri? Voi kun kiva mutta mitä jos vain suksisit kuuseen.".
Luotan siihen, että joskus karma hoitaa homman kotiin ja saavat ansionsa mukaan. Jos ei, niin sitten ei. So what, eivät kuulu enää mun elämään eivätkä tule kuulumaan. Let's move on!

-------------------------------------------

Nykyään on yllättävän vaikeaa olla oma itsensä. Kovasti joka tuutista toitotetaan kuinka pitää ottaa rennosti, olla oma itsensä ja nauttia elämästä. Silti samalla luodaan ja pidetään yllä ihan käsittämättömiä asioita / standardeja, joiden perusteella arvioidaan / arvostellaan ihmisen arvo. Surullista.

On myös vaikea yrittää nähdä itseään positiivisessa valossa, olla ylpeä ja onnellinen vartalostaan. Opetella rakastamaan ja arvostamaan vartaloaan että itseään. Mutta we can do it. Meidän on hyväksyttävä erilaiset sairaudet, meidän on opittava esimerkiksi elämään masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Olemme loppujen lopuksi vahvempia kuin yksikään masennus ja ahdistus tässä maailmassa. Paljon työtä se vaatii, mutta we can do it.

WE CAN DO IT.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Party ain't over 'til we say so!

Kohta onkin aika korkata festari-kausi! Ensi viikolla aion julkaista festareiden selviytymis-oppaan, jos nyt on jotain kysymyksiä liittyen niin kotimaan kuin ulkomaidenkin festareihin niin kysy ihmeessä änyyteenyt kommentti-boksissa!






























Kuvituksena festari-fiiliksiä vuosien varrelta!

Tänä vuonna omat festarini vietän ulkomailla, Suomen festareita ei näillä näkymin tule käytyä läpi laisinkaan. Tuskan jatko-klubeilta voi tosin bongata minut, muutan niille haha.
Graspop Metal Meeting, Wacken Open Air ja Getaway Rock Festival on näillä näkymin suunnitteilla. Getawayssa tulee tosin pyörähdettyä vain yhtenä päivänä, muuten bailataan viikko putkeen per festari!
Eniten innoissani olen siitä, että pitkästä aikaa tulee nähtyä bändejä joita ei ole nähnyt koskaan aiemmin ( mikä on aika harvinaista nykyään, kun lähes kaikki on tullut nähtyä! ) : Butcher Babies, Combichrist ja erityisesti Motionless in Whitea odotan innolla! Myös pitkästä aikaa on kiva nähdä Avatar, In Flames ja itse God of Fuck eli Marilyn Manson. :P
Selkää kolottaa jo valmiiksi, mutta ei anneta sen estää hauskanpitoa.

Mitä festaria odotat itse eniten ja miksi?


Translation ;

I'm making a post about festivals aka festival survival kit and if you have any questions about Finnish festivals or European festivals, ask away NOW!

Here are photos from the last few years from here and there in European festivals. :) Ahh all the memories!

This year I'm not doing any Finnish festivals, only Tuska Open Air after party-clubs. I focus to do / use all my money in Graspop Metal Meeting, Wacken Open Air and Getaway Rock Festival! I'm super excited about these festivals, as there will be few bands what I haven't ever see before ( which is quite rare as I have seen most of the bands what I have wanted to see! ) : Butcher Babies, Motionless in White, Combichrist ... also seeing Avatar, In Flames and Marilyn Manson after a long time will be awesome!

Which festival(s) you're going to?
What are you waiting / looking for the most?

tiistai 26. toukokuuta 2015

Cannot say I'm breaking the rules if I can glue 'em back together

Olen viime vuosien aikana myynyt parit Jeffrey Campbellit, ja sen tilalle ostanut parit lisää. Tällä hetkellä viisi paria ja toivottavasti vielä joku päivä pikkasen enemmän!

Laadullisesti olen aina pitänyt JC:n kengistä, mielestäni ne tuntuvat ja näyttävät laadukkailta olematta mitenkään överi luksukset. Lesti on ainakin näissä kaikissa omistamissani minulle sopiva ja näillä on hurjan helppo kävellä. Näistä pareista en tosin ole yhtiäkään tilannut JC:ltä suoraan tai maksanut täyttä hintaa.
Seuraavaksi on hankinta-listalla hieman matalampia malleja sekä ne aidot ja alkuperäiset mustat Litat. :)


Punaiset Litat ostin Jenkeistä eBayn kautta. Tuli posteineen hinnaksi joku 60-70€.
Lita Spiket ostin Revolve Clothingin alesta joskus pari vuotta sitten, hintaa oli joku about 90€ tulleineen päivineen.
Foxy Spiket ovat uusin helmi kokoelmassa, nämä ostin jostain alennus-sivulta, hintaa oli n. 55€ posteineen.
Shadow Studit on tilattu Members.comista alennuksesta, maksoi varmaan jonkun alle satasen. Ei yhtään mitään muistikuvaa näiden hinnasta!
Deliat. Ahh ja voih. Näitä metsästin vuosia ennen kuin eBayssa tärppäsi! Tarkkaa hintaa en muista, näitä koskevassa postauksessa sen kerroinkin, taisi kuitenkin olla alle satasen.

Näistä mulla ollut ahkerimmassa käytössä Lita Spiket ja Deliat, punaiset Litat ja Foxyt pääsee nyt kesällä korkattavaksi. Katotaan koska Shadowt pääsee ulkoilemaan!

En voi kuin suositella panostamaan ja maksamaan vähän enemmän mitä tulee kenkiin. Suurimman osan rimpularömpylä kengistä olen myynyt/myymässä, samoin ne jotka on ihan nättejä mutta ei vain istu jalkaan.
Nykyään kengissä pitää ulkonäön suhteen olla materiaali, laatu ja istuvuus kunnossa. Nykyään myös tekonahkaiset kengät ovat mielestäni järkyttävän kalliita laatuunsa nähden, alle 50€ lisällä kengän hintaan saa jo sata kertaa paremmat! En tietenkään väitä että kaikki tekonahkaiset olisi huonoja tai niiden käytössä olisi mitään pahaa, ne ei vain miellytä minua. Muutamat tekonahkaiset vielä löytyy käytöstä itseltäkin.

Aitonahkaisten kenkien suhteen on tosin se eettinen ongelma ... mutta näin karkeasti sanottuna, mikäli eläin tapetaan, niin parempi käyttää siitä sitten kaikki kuin vain osa. Mutta nämä on taas näitä kaksipiippuisia juttuja.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

This girl is Poison

Tässä asua eiliseltä. Tykkäsin sen verran että otin jopa kuvia!

Perjantaina olin Helsingissä tapaamassa ystäviä ja hengailemassa Musiikkitalon nurmella, eilen olin tapaamassa Annea Espoossa. Molempina päivinä oli sama asu, sillä erotuksella että perjantaina oli paitana Wednesday 13:n bändipaita. Halusin päästä ulkoiluttamaan uusia Black Milkin alesta tilaamiani Webtacular sukkahousuja, vaikka muistutankin jonkin verran joulukinkkua.



Peruukki / wig : Second hand
Aurinkolasit / sunglasses : Seppälä
Huppari / hoodie : New Yorker
Paita / shirt : Gina Tricot
Ylin vyö / 1st belt : Second Hand
Alempi vyö / 2nd belt : Saksasta / From Germany
Hame / skirt : H&M
Sukkahousut / tights : Black Milk Clothing
Kengät / shoes : Vagabond


Sukkahousut on ihanat ja tuo verkko-osa on ihan huikea!
Sitä voi vilauttaa vähemmän tai enemmän, kelpaa myös shortsien kanssa. Vilauttelu vaaraa ei ole, koska sukkahousujen ylöosa on samaa materiaalia kuin musta sukkaosa ja se on shortsien muodossa ... eli verkko-osa ei siis jatku ylös asti. :)

Päähän iskin jälleen kerran mustan peruukkini, sain tällä reissulla aikaiseksi ostettua vaalennusvärin ja toivottavasti ensi viikolla hiusvärit.


Oli kivaa olla ihmisten ilmoilla ja nähdä ystäviä, vaikka välillä suuret ihmismäärät ahdistikin. Parempi alkaa tottua, alle kuukausi niin korkataan festari-kausi!


Translation ;

My outfit for friday and saturday. :)
Though I wore on friday Wednesday 13 band shirt, otherwise the same. I wanted to try on and wear my new Webtacular tights from Black Milk! I bought them from BM -30% sale and I might look like a Xmas ham in these but I still love them a lot!

tiistai 19. toukokuuta 2015

We're killing strangers, so we don't kill the ones that we love

Olen mun huoneeni sisustamisen suhteen vielä suht alkutekijöissä, tässä kuitenkin vähän kuvia missä mennään. :)
Mitään sen suurempaa en ole ajatellut ostaa/hankkia, koska en tiedä minne tie tässä seuraavan vuoden aikana vie. Pitkään pidin huonettani ihan hujan hajan ja en tehnyt sille mitään, se kuvasti erittäin hyvin silloista mielentilaa - olin sekaisin eikä mikään tai missään tuntunut kodilta. En viihtynyt mitenkään päin, mutta en tehnyt asialle kuitenkaan mitään. Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa huoneen kivaksi, ehkäpä se toisi paremman fiiliksen ja kotoisemman olon.

Siivosin huoneeni lattiasta kattoon, heitin muutaman jätesäkillisen kamaa pois ja pari laatikollista vanhoja vaatteita/asusteita myyntiin. Se jos mikä oli vapauttavaa!



Itsessään tämä hyllykkö on karmaisevan värinen, ja suunnitelmissa on maalata se kesällä rapistuneen mustan väriseksi. En keksinyt mitään muutakaan termiä sitä kuvaamaan! Haluan hyllyjen/kalusteiden olevan joko vampyyri-tyylistä tummaa puuta tai sitten sellaista vanhaa linna-meininkiä rapistuneen mustalla värillä. Se ei saa olla kiiltävää, muovisen oloista mustaa, vaan elämää ja salaisuuksia sisällään pitävää mustaa.
Myös tämän hyllyn sisältöä odottaa muutto, koska hyllylle on toinen paikka kunhan saan sen maalattua ja se joutaa pois erään toisen kalusteen tieltä.

Tässä hyllykössä on hyllyn päällä kaikki koppalakkini, nuo päällimmäiset on uusimpia. 15€ yhteensä kirppikseltä, ei paha! :) Toinen on kyllä tuunaus-projektiin, tuon vasemman puoleisen ajattelin pitää sellaisenaan.
Sen alla olevalla hyllyllä Sopor Aeternuksen kauniita kuvia, naamioita, jättimäinen muotokuvan tapainen kynttilä, korviksia, Mansonilta saatu pala Raamattua. Sieltä löytyy myös punaiset hienot vampyyrimäiset lasit. Mulla on joku käsittämätön fiksaatio punaiseen / mustaan / lilaan lasiin ; pikareihin, maljakoihin, laseihin yms. En niitä edes raaskisi käyttää mutta ne on vaan niin hienoja!
Seuraava hylly on vähän hätäiseen kyhätty, päätin kehystää pari kuvaa Black Milkin Battle of the Kings-malliston lookbookista kun ne on minusta kovin kauniita, kallo on Englannista, en tiedä miksi olen varastoinut tuohon höyhenkorviksiani taikka tuon mariskoolin ... :D
Siitä seuraava hylly on vielä enemmän random, sieltä kun löytyy kulhoa ja kippoa, korviksia, osa DVD elokuvista ja jopa VHS elokuvia kolme kappaletta! Oi nostalgia. Tämän hyllyn alla on vielä sellainen taso ja siitä sitten kolme laatikostoa. Tasolla ja laatikoissa on meikit ja hius-jutut!
Etsinnässä on peilipöytä, joka tulee tämän hyllyn tilalle, kunhan sellaisen kivan ja hienon jostain vain löydän.

Tästä hyllystä oikealle avautuu aika massiivinen näky.


Neljä vaatekaappia, näin vaatimattomasti!
Kaappien yläpuolella on aika tyylikäs jakauma, vähän kuin istuisi piru vasemmalla ja enkeli oikealla. :D Oikealta löytyy lapsuuden suosikki-leluja ja vasemmalta aikuisuuden suosikki juttuja eli kenkiä, rumpukapuloita ja viinapulloja. Rappiolla on hyvä olla hei! Suomen liput / pompomit kertoo syvästä rakkaudestani etenkin Suomen jääkiekkomaajoukkuetta = Leijonia kohtaan, ja löytyypi yhdestä lipusta parin pelaajan nimmaritkin.
Julisteista sen verran että oon vielä niin teini, että rakastan niitä ja pidän esillä! Sorry not sorry. Jack Sparrow, Deathstars ja Slipknot tosin lentää joku kaunis päivä kuuseen kun saan hankittua parit Hobitti tai TSH aiheiset julisteet. Molemmat Hobitti-aiheiset julisteet on muuten raahattu kotiin Hobittilasta! Ei sen kauempaa, haha.
Kaapin sisällöt vasemmalta oikealle : vaatteita ; henkari-kaappi jossa vaatteita ( no shit sherlock! ) ja kuusi paria kenkiä ; kotivaatteita, urheilu-vaatteet, alusvaatteet ja bikinit, sukkahousuja, huiveja, vöitä ja kolme paria kenkiä ; kankaat järjestettynä materiaalin mukaan.
Sellaisia aarteita nuo pitävät sisällään, oletan että Legolas ja kumppanit pitää huolta ettei kukaan vohki niitä julmasti mukaansa!

Kaapeista oikealle avautuu seuraava hylly ...


Tässä oli ennen joka hyllyllä kenkiä, niistä osa on myyty tai laitettu kaappiin piiloon. Kaksi ekaa hyllyä enää kengille, sitä seuraava hylly omistettu keikalta saaduille jutuille / keikka-jutuille, mutta oon tässä miettinyt että ei ne tavarat millään mahdu tuohon yhteen hyllyyn. Hups. No aina voi yrittää jotain väkertää!
Siitä seuraavalla hyllyllä on pari Ikea laatikkoa, cassett åhåå, täynnä sekalaista sorttia tärkeistä tavaroista epätärkeisiin. Sen jälkeen ei olekaan hyllyä, vaan lattian ja viimeisen hyllyn pohjan väli on tällä hetkellä muutaman kenkälaatikon varassa. Jotain järkevää pitäisi siihen kehitellä ...
Hyllyistähän on toki aina kiva laittaa roikkumaan kaikenlaista sälää kuten laukkuja, bäkkäri-passeja ja verisiä ruusuja. Tuo epämääräinen ufo-alusta muistuttava esine kenkien takana ylimmällä hyllyllä ei suinkaan ole avaruusalus vaan Bullet For My Valentinen rumpukalvo ( tai miksi sitä ikinä kutsutaankaan :D ) nimmareilla, kiitos tyypit vielä Ruotsin keikasta ja tästä lahjasta!


Ja tästä hienosti matka jatkuu eteenpäin ... onhan tuo oranssin punainen seinä ihan kaunis, mutta olen ollut laiska enkä ole jaksanut tapetoida sitä piiloon vielä. Sen ei tosiaan ole tarkoitus näyttää noin tyhjältä!
Rob Zombien jättimäinen juliste siksi koska ne on mm. parhaita ja mä näyn tossa myös. Hohohoo.
Alla näkyykin pala ruikunruskeaa pöytää, jonka tilalle tulee kyllä toivottavasti jossain vaiheessa kunnon kirjoituspöytä. Toi on ruma ja matala ja ollut mulla vuodesta 1666 asti. Se on tosin mun äidille tosi rakas ja se on kernaasti sen mulle lainannut käyttöön, joten jos satut tätä lukemaan niin kyllähän sä nyt oot aina tiennyt ettei ruskea ole mun väri. Pöydällä ei suinkaan ole tarkoitus pitää mitään Wednesday 13:n palvonta-alttaria vaikka se siltä ehkä näyttääkin, tykkään tosta kuvasta ja se saa nyt väliaikaisesti heilua tuossa! Sekalaisesta seurakunnasta purkkia ja purnukkaa löytyy kaikki tykötarpeet piirtämiseen ja kaavoittamiseen. Voi hörppiä näkymätöntä kokista pullosta siinä samalla - en tiedä mikä fiksaatio mulla on vanhanaikaisiin kokis-pulloihin, tykkään kerätä niitäkin. Niin kuin myös isoja, vanhanaikaisia herätyskelloja. Mulla on niitäkin pari kappaletta, eikä ne edes toimi! Mutta ai että ne on vaan niin upeita.

Tästä jatkuu matka taas vaihteeksi hyllykköä kohden ...


Edellisessä kuvassa näkyneen kirjoituspöydän ja tämän hyllyn välissä on parin metrin tila, johon mahtuu seinälle tuo super kaunis mosaiikki-kuva Legolaksesta sekä myrkynvihreä vitriini ( ei näy kuvassa ) jossa on mun palkintoja ajalta jolloin olin vielä suhteellisen erinomainen yleisurheilussa ja hiihdossa. Pitäisi sekin vitriini heivata joku päivä jonnekin muualle tai edes maalata, minä ja vihreä ei sovita yhteen. Sitten tuleekin tämä silmiä kirvelevän valkoinen hylly!
Kaipaa myöskin käsittelyä ja rapistuneen mustan värin pintaansa. Ajattelin kesällä tehdä isäni avustuksella arkun muotoisen kirjahyllyn, tosin tulen silti tarvitsemaan tätäkin ... vai tekisikö kaksi arkun muotoista kirjahyllyä?
Hyllyn päältä löytyy vino pino söpöjä ja kauniita kenkälaatikoita ja ostoskasseja ( hei ei kukaan heitä Drop Deadin pussia pois! ).Hylly on sisältä ja ulkoa vuorattu enemmän ja vähemmän TSH ja Hobitti aiheisilla kuvilla / jutuilla. Epämääräinen putkilo kuvassa on Keski-Maan kartta ja pitäisi seKIN saada seinälle ... eheehee, musta ei olisi ehkä sisustajaksi tällä etana vauhdilla.
Kaksi ylintä hyllyä on täynnä Tolkienin kirjoja, TSH ja Hobitti leffoja, löytyy kaikenlaisia aarteita mitä toin kotiin Uudesta-Seelannista kuten mm. pala aitoa filmiä yli kymmenen vuoden takaa ( Sormuksen Ritareista, kiitti Roxy Theater! ), piirrustuksia ja kortteja hobitti-kavereilta, passeja ja sen semmoista. Tarvisin tosin oman hyllyn pelkästään mun Keski-Maa jutuille ... hmm ...
Seuraavilta hyllyiltä löytyy kirjoja, panosvyö, laatikoita ja vielä vähän lisää kirjoja. Olenkohan kasvanut edes jotenkuten aikuiseksi, kun mun kirjahyllystä löytyy ihan kirjoja eikä pelkästään kenkiä? Ai että rakastan kirjoja. Ne on ehkä siistein asia ikinä. Vielä joku päivä mulla on joku 57 000 tuhatta kirjaa ja kirjoista tehtyjä vuoria pitkin kämppää.

Sängyssä ja sen sellaisessa ei mitään mainitsemisen arvoista. Sydämeni halajaa sellaista Ikean rautaista koukerosänkyä, yhyyyyy haluan! Tai sitten sellaisen todella viktoriaanis-henkisen vampyyrin lemmenpesä sängyn. Ensimmäinen vaihtoehto aka Ikea lienee se realistisempi, ellen nai tässä joku päivä rikasta näyttelijää / muusikkoa / jääkiekkoilijaa tai jonkun käsistään kätevän puusepän.

------------------------------------------------------------

Mua ei ole koskaan sisustaminen kiinnostanut ihan hirveästi, kaikki paikat missä oon asunut niin en ole koskaan sen kummemin sisustanut. En oikein tiedä miksi, mulle on silloin riittänyt vain sellainen kotoinen sekamelska koti. Mutta eipähän riitä enää.
Sisustuksessa en voi sietää yli valkoista tai metallista pelkistettyä tyyliä, hyi apua kuvotus viekää se kauas minusta. Tai muutenkaan mitään valkoista tai väritöntä tai liian siistiä meininkiä.

Oon sottapytty, mutta en kuitenkaan ihan pahimmasta päästä. Järjestystä pitää olla ja olen joidenkin asioiden suhteen lähes neuroottinen siitä kuinka niiden pitää olla tietyssä järjestyksessä ja jos ne ei ole niin arghhh ei pysty keskittymään mihinkään. Sottapytyllä tarkoitan sellaista kotoisaa sotkua, you know?
Mulle ympäristö vaikuttaa todella paljon mielialaan, sen pitää olla hallittu kaaos jonka keskellä on levollista ja rentouttavaa olla mutta kuitenkin paikka jossa kaikki tavarat ovat paikoillaan. Kaaos rentouttaa mua, liian siisti tila saa mut vaan paniikkiin ja paranoidiksi.

Tykkään kotoisasta fiiliksestä, viktoriaanisesta tyylistä ( tosin enemmän sellaisilla vampyyri viboilla kuin ihan mega-gootti meiningillä ), antiikista ja sellaisesta todella boheemista hengestä. Sisustustyyli, joka on lähinnä sydäntä ja ehdottomasti eniten mua, on sellainen kuin Adamilla Only Lovers Left Alive-elokuvassa. Se hänen talonsa on aivan upea. Henkäisin yhtä lujaa ihastuksesta ääneen sen talon sisustuksen suhteen kuin nähdessäni Tom Hiddlestonin siinä elokuvassa paidattomana, joten se jos mikä sisustus on niin upea kuin olla ja voi.
Seuraava koti-kolonen ( missä se ikinä tuleekaan olemaan ) sellaiselta tuleekin sitten näyttämään! Olen vuosikaudet seilannut tympääntyneenä kämpästä toiseen, kun en ole jotenkin osannut pukea sisustus-tyyliäni mitenkään ulos pääni sisältä, kiitoksia vain että joku sai sen idea-oksennuksen toteutettua Adamin talona.
Sellainen hallittu taitelija-renttu vampyyrin boheeminen kaaos! That's how I like it.

perjantai 15. toukokuuta 2015

In the end you will always kneel.

Menin tilaamaan ensimmäisen kerran Living Dead Clothingilta. LDC on myös australialainen leggingseihin, mekkoihin, uikkareihin yms. nyloniin erikoistunut yritys. Vähän kuin Black Milk, mutta ei sinne päinkään!

Olen jo pidempään katsenut LDC:n sivuja sillä silmällä, mutta nyt vasta uskaltauduin tilaamaan. LDC:lta on tullut tässä parin kuukauden ajan tasaisesti ulos erilaisia Marvel-mallistoja ; Captain America, Guardians of the Galaxy jne. ja nyt viimeisimpänä uusimman Avengers elokuvan tapaan Age of Ultron mallisto. Mallistot ovat lisensoitu ja tehty yhteistyössä Marvelin kanssa, joten sen puolesta asia ok myös.
Ensimmäisessä Mystery Mondayssa missasin kaikki Lokit, itkin kyllä lähes tulkoon kirjaimellisesti verta. Onneksi kysyntä oli kova ja nämä tuotteet tulivat takaisin myyntiin seuraavassa Mystery Mondayssa! Ensimmäisessä erässä oli crop top, hame, mekko, shooter ja leggingsit. Tässä toisessa tuli vain mekko ja leggingsit. Niitä näyttää olevan vieläkin verkkokaupassa myynnissä, mikäli kiinnostaa. :)


Printti on kirkas ja terävä, värit ovat syvät ja upeammat luonnossa kuin katalogi-kuvissa. Käytän BM:ltä M ja L kokoja leggingseissä, päätin ottaa varmuuden vuoksi L koon kun oli eka kerta kun tilasin.
Pituutta on mukavasti, vyötärökumppari on mukavan oloinen ja BM:n verrattuna tuntuu että pohkeessa on vähän enemmän tilaa näissä. Itseäni tämä ei haittaa, koska olen kunnon tukkijalka!
Olen vasta kerran näitä sovittanut joten sen enempää en osaa vielä laadusta sanoa, mutta näin vaikuttaa ainakin erittäin hyvältä. :)


Toisin kuin BM:llä, LDC:lla ei ole ilmaista postitusta ympäri maailman. Mikäli hintoja vertaillaan niin loppujen lopuksi ei ole paljon eroa. Esimerkiksi BM:n Middle Earth malliston leggingsit ovat 85 aussidollaria, kun taas LDC:n Marvel leggingsit ovat 70 aussidollaria johon tulee päälle vähän vajaat 15 dollarin postikulut. Eli samoissa hinnoissa mennään.
Maksu onnistuu Paypalilla ja luottokorteilla, sekä ihan Visa Electronilla.
Toimitus oli huomattavasti nopeampaa mitä BM:llä on ollut viime aikoina, osa syynä tosin se että nämä eivät pyörähtäneet tullin kautta, jolloin tulli + posti-sekoilua ei ollut. Tulivat reilussa viikossa Suomeen jonka jälkeen sain postissa kirjeen noudettavissa olevasta kirjatusta kirjeestä.

Tilaus oli mielestäni helppo tehdä, olen tyytyväinen palveluun ja tuotteeseen, joten voin suositella!
Itse aloitan shoppailu-lakon, mutta kun se päättyy toivon jatkossa tilaavani myös täältä lisää. :) Viime aikoina BM:ltä on tullut vähän blahh-mallistoja ja en perusta pastelli-oksennuksista, täältä löytyy vaatteita vähän erilaisella twistillä. Ja iso plussa Marvel-mallistoista!

Sinänsä huvittavaa että ostin vaatekappaleen jossa on juuri ne värit mistä en kamalasti perusta : vihreää ja kultaa, mutta sitten taas, Loki on yksi lemppari hahmoistani. :) Joten sillä se selittyy! Eiköhän nämä mustien vaatteiden ja asusteiden kanssa sovi kuin nenä päähän.

Kneeeeeeeeeeeeeeeeeeel bitches kneel!

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Got all the creatures in the casket screaming, baby, won’t you come inside?

Oli pakko odottaa keskiviikkoon 13. päivä että voi julkaista tämän jutun. ;)
Matkustetaan aikakoneella takaisin maaliskuuhun, jolloin matkustin ensimmäistä kertaa ikinä yksin Ruotsia kauemmas, Englantiin. Suunnitelmissa oli viettää viikko Englannissa, kolme Wednesday 13:n keikkaa, yksi Steel Pantherin ja yksi Sisterin keikka. Hieno suunnitelma, mutta yllätys sinänsä se ei pitänyt.

Lensin Lontoon Gatwickin kentälle tiistaina 10. maaliskuuta, josta suuntasin kolmella eri junalla Wolverhamptoniin. Siellä olisi ensimmäinen keikka, seuraavana päivänä Manchester ja lauantaina Nottingham. Lennot buukkasin muutama kuukausi ennen reissua, suurin osa junista ja hotelleista buukkasimme vähän reilu kuukausi ennen reissua. Onneksi Kylie on paikallinen, ei hermostu/stressaannu yhtä helposti kuin minä ja löytää ihan käsittämättömiä tarjouksia, jotka tottakai hyödynnettiin! Kysy kommenteissa ihmeessä jos kaipaat jotain vinkkejä, yleisesti voi sen sanoa että kannattaa pitää silmällä kampanjoita ja buukata kaikki etukäteen. :)





Lentokentälle saavuin hyvissä ajoin aamulennolla, niin päätin käyttää parin tunnin ajan ennen junan lähtöä laittamalla hiukset Gatwickin ihanissa vessoissa. Mikä oli hyvä idea koska en olisi kumminkaan ehtinyt laittaa niitä Wolverhamptonissa, nyt oli kerrankin hiukset valmiina ajoissa.

Wolverhamptonissa tapasin ensin Taran, Kylien australialaisen ystävän, jonka kanssa odottelimme Kylien saapuvaksi kaupunkiin. Sen jälkeen nokka kohti hotellia, ruokaa, juomia, ja valmistautumista keikkaan. Sama ohjelma oli Manchesterin suhteen, tosin meinasi kiire tulla kun juna oli melkein tunnin myöhässä. Englannin oma VR!






Siitä on jo yli puoli vuotta kun viimeksi W13:n nähnyt ja kyllä siinä meinasi innostus-pissat lirahtaa housuun kun ne näki taas lavalla. Tällä kertaa mukana oli menossa myös Kyle, joka pimputteli synaa / taustoja / introja. Wedillä oli jälleen uusi sotamaalaus naamassa sekä asu, että myös muutama erilainen maski ja muuta rekvisiittaa uuden levyn aiheisiin liittyen. Kaiken kaikkiaan synkin ilme minkä olen koskaan nähnyt, mutta sehän on vain hyvä juttu! Synkät otukset kiinnostaa aina.

Niin kuin pari postausta taaksepäin kerroinkin, niin Wedi itse alkoi puhumaan minulle ja kehui siinä takkia että mekkoa samalla. Olin siinä koomassa miettimässä päätäni puhki että mitä mä nyt sille sanon, onneksi se hoiti ongelman mun puolesta, ja siitä se juttu lähti kivasti luistamaan.









Manchesterissä tuli oikein kunnolla kreisibailattua, voin kertoa että ei ole kiva laahustaa hotellin 4. kerrosta alas palohälytyksen soidessa siinä kunnossa. Ja sen näköisenä. Onneksi silloin oli vain joku random jumittunut hissiin, eikä mitään paloa. Koska mietin jo hetken, että pakko juosta takaisin huoneeseen pelastamaan meidän tavarat.

Oltiin niin kikseissä W13:sta että saatiin hyvä idea Manchesterin keikan jälkeisenä päivänä. Niillä on tänään keikka Newcastlessa, mitä jos mentäisiinkin sinne? Me eletään vaan kerran, ollaan pitkästä aikaa taas toistemme seurassa, mennäänkö? Oltiin buukattu valmiiksi bussi Leicesteriin, missä meidän piti viettää välipäivät, mutta W13 hiljensi sen muistutuksen. Otettiin sitten bussi alle ja kohti Newcastlea! Joka on enemmän tai vähemmän toisella puolen Englantia.
Newcastlen keikka oli vähän blääh koska typerä hotelli ja uunot taksikuskit, aamulla oli ihan määh olo. Oltiin ihan maassa ja ahdisti ylikalliit junat Leicesteriin. Onneksi surffailtiin netissä minkä kerettiin, huomattiin että hei tän päivän Glagown keikka on itseasiassa vaan parin tunnin päässä Newcastlessa ja sinne menee joku super halpa bussi. Että se on ihan sama kiepataanko Glasgown kautta vai mennäänkö suoraan Leicesteriin, saman hintaista. Missattiin Steel Panther, mutta kukapa ei haluaisi nähdä W13:a perjantaina 13. päivä?

Glasgowssa tajuttiin että ei keretä mitenkään halvalla Leicesterin kautta Nottinghamiin hakemaan lippuja, mutta onneksi näilläkin asioilla on tapana järjestyä. Lopulta nokka kohti Nottinghamia ja kiertueen vikaa keikkaa meille!
Oli lähellä ettei lähdetty vielä senkin jälkeen parille keikalla, vaikka oltiinkin käyty jo Skotlannissa asti ja vähän siellä sun täällä matkan varrella.













Viitenä iltana putkeen viisi W13 keikkaa, joku voisi luulla että alkaa samat laulut ja show jo kyllästyttää. Mutta mitä vielä, vaikka makasimmekin puolikuolleina raatoina Leicesterissä välipäivänä niin kyllä seuraavana päivänä piti melkein teljetä itsensä komeroon tai kahlita itsensä johonkin kaltereihin, ettei ottaisi ja lähtisi seuraavalle keikalle. Janosimme lisää tätä synkkää kummajaisten showta!

Wednesday 13 nyt vaan sattuu olemaan mun lempibändini, bändin tyypit on ihan mahtavia ja fanit mihin keikoilla tutustui on myös ihan huippu tyyppejä. Ja tietenkin matkaseura oli mitä parasta! Ei sen halunnut loppuvan koskaan! Vieläkin kun miettii niin meinaa järki lähteä kuinka siistiä oli ja samalla ikävöi Englantia noin muutenkin. Kylieta. Hän on yksi mun parhaista ystävistä, sydäntä riipaisee nähdä harvoin.

Onneksi näin keskiviikon 13. päivä kunniaksi W13 julkaisi kaksi tulevaa keikkaa Englantiin Halloweeniksi ja lisää Euroopan keikka-päiviä seuraa perässä.
Joko mennään?


Translation ;

Back in the days when I was in England for Wednesday 13 gigs. We were supposed to do only three gigs but we ended up to do all five days in a row. Sorry not sorry.

I had so much good and funny times, the band sounded and looked awesome, band members are fucking awesome guys, it was nice to meet all new fans and make new friends. Good, good times!

And what's the best I shared these adventures with one of my best friends, can it get any better? Love you Kylie so MUCHIIOOOO.

P.s. Actually it can get better, as Wednesday 13 just announced two London gigs for Halloween. We're so ready for this, let's go!