Nimittäin Entwine teki comebackin!
Uusi levy Chaotic Nation ( joka on mm. ihan PARAS! ) tuli vähän aikaa sitten pihalle ja levynjulkkareita juhlittiin Finlandia-klubilla Lahdessa lauantaina. Reissussa mukana sekoamassa Melu ja Mirva! Team Pystymetsä!
Rehellisesti sanottuna en muista näin äkkiseltään koska olen viimeksi Entwinen nähnyt, on siitä kuitenkin se 5-6 vuotta? Jotain sinnepäin. Olen ollut niin kovin surullinen koko tauon ajan ja pelännyt joka päivä herääväni siihen uutiseen että bändi ilmoittaa lopettavansa.
Se päivä kun bändi taas heräsi kuolleista ja alkoi ilmotella itsestään, voi kuulkaas silloin ilon kyyneleitä valutettiin Niagaran putouksien malliin.
Me ja Siiiiibelius.
Hifisteltiin tyttöjen kanssa oikein kunnolla, ostettiin nimittäin VIP-liput! Tai joku tämmönen wannabe vippi-lippu se oli, päästiin ainakin kaksi tuntia ennen muita sisään ja mikä parasta SYÖMÄÄN.
Hahaha, mikäs sen parempi yhdistelmä kuin ruokaa ja Entwine. Oli ihan super hauskaa jo siinä vaiheessa!
Siitä sitten kipiteltiin jännittämään eturiviin keikkaa.
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.
Hmm. Mitenköhän mä tämän nyt sanoisin. Vaikka keikasta on mennyt jo päiviä, niin en mä silti saa mitään oikein järkevää sanottavaa aikaiseksi.
Mulle Entwine on aina ollut ensi hetkestä lähtien jotenkin spesiaali bändi. Se kuuluu mulla näihin 'kliseisiin' bändeihin, joiden biisit on kuin suoraan mun elämästä. Mä osaan harvoin pukea mun tunteita ja fiiliksiä sanoiksi, mutta tässä on bändi joka tekee sen mun puolesta haha. Biisit on niin hyviä ja se itse musa nyt vain niin täydellistä!
Mä aloitin kuuntelemaan Entwinea joskus 2005, eli 10 vuotta sitten, muistan senkin päivän kuin eilisen vielä. Olin yläasteella, kuuntelin tapani mukaan Yle X:ää tehdessäni läksyjä ja sitten sieltä paukahti Break Me soimaan. Ja se oli sitten menoa se! Kävelin levykauppaan ja ostin ensimmäisenä Sliver EP:n koska Break Me oli sillä ja siitä sitten kaiken muunkin tuotannon.
Entwine on niitä ensimmäisiä metalli-bändejä mihin olen tutustunut Nightwishin ja Children Of Bodomin vanavedessä.
En tuntenut silloin ketään kenen kanssa keikoille olisin mennyt mutta Entwine pelasti niin monet hetket ja teki niin monista hetkistä mahtavia, että mun rakkaus tätä bändiä kohtaan on jotain ihan ainutlaatuista. Vaikka en heti keikoille päässytkään.
Kuulostaakohan tämä nyt ihan psykolta ...
Plus että nää jätkät on ihan mahtavia! Niin ihania ja mukavia tyyppejä että. Olin liian ujo ahdistellakseni kaikki kuvaan mun kanssa, ensi kerralla sitten. ;)
Ja nyt kyllä hurjat rispektit Mikalle, ollaan niin otettuja että muistat meidät nimeltä vielä näiden kaikkien vuosien jälkeen. Mä en aina edes itse muista kuka mä oon lol.
Ootte vaan niin parhaita ja tämän vuoden paras juttu on ehdottomasti se että te ootte back in action!
En ole laskenut kuinka monta keikkaa olen Entwineltä nähnyt, veikkaisin että jotain 30, saattaa mennä ylä- tai alakanttiin jonkun verran.
Silti mua jännitti ihan todella paljon nyt! Se tunnemyrsky mikä sisällä velloi kun uusi eeppinen intro pärähti soimaan! Pelkäsin että sydän lentää rinnasta ulos ja räjähdän kappaleiksi. Onneksi en, koska keikka oli kyllä ... wau. Ei ole missään kielessä mitään tarpeeksi ylistäviä sanoja sitä kuvaamaan!
Uusi levy Chaotic Nation soitettiin yhtä kappaletta, Adrenalizea lukuun ottamatta, ja tietenkin paljon vanhoja helmiä.
Siellä me vanhat akat seottiin kuin nuoret likat One Directionin keikalla, ellei pahemmin! Me itkettiin siellä onnesta vain siksi koska se oli niiiiiiiiiiiiin siistiä.
Mulla on vieläkin ääni käheänä siitä, niskaa ei kumma kyllä pakota yhtään. Mulla etenkin Break Me, Frozen by the Sun ja Chameleon Halo on sellasia super duper hyper huper wuper suosikkeja ja etenkin kun viimeisin mainittu tuli niin pelkäsin että siitä itkusta ja sekoamisesta ei tule loppua. Siis ei helvetti oikeesti!
Keikan aikana mä tunsin olevani onnellinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Mulla oli niin hyvä olla, mä sain jakaa sen mulle rakkaiden ystävien kanssa ja siellä lavalla soitti yksi mun pitkäaikaisimmistä lemppari-bändeistä ikinä. Siirappista, eikö! Mä niin monesti mietin keikan aikana kuinka hienoa tää on, kuinka hienoa elämä voi olla ja kuinka tämä bändi jaksaa yllättää parhaudellaan vielä näinkin pitkän ajan jälkeen.
Tai siis, ainahan mä olen tiennyt että ne on timanttisia livenä mutta nyt kyllä meni ihan yli ymmärryksen se kuinka mahtava tää keikka oli!
Ainoat asiat mitkä pelotti oli se, että ''voi ei tää ilta loppuu joskus!'' ja että mitä jos mun pidennykset lähtee moshatessa irti.
Entwinen voi katsastaa tänään keikalla Helsingin On the Rocksissa ja muutenkin bändi kiertää suht ahkeraan ympäri Suomea!
Tee itsellesi palvelus ja mene Entwinen keikalle, vannon ettet tule katumaan. Mä olen ainakin lähtenyt näiltä keikoilta aina kovin onnellisena ja hauskoissa fiiliksissä, milloin on ollut irtoripset pitkin naamaa tai viinat shampoo-pullossa, silti meininki on ollut kerta kaikkiaan mahtava!
Kiitos Entwine. Ootte parhaita ikinä ja olen niin onnellinen että ootte taas täällä aiheuttamassa sydänkohtauksia ja sekoamisia ( miten musta tuntuu että alan toistamaan itteäni, hehe ).
Mutta varottakaa etukäteen jos aiotte joskus soittaa Closer My Loven koska en mm. kestä.
Kuka tarvii botoxia tai plastiikkakirurgiaa muutenkaan pysyäkseen nuorena, menkää Entwinen keikalle ja olo on sekunnissa kuin 16-vuotiaalla fanitytöllä konsanaan.
Translation ;
Entwine is back. I love Entwine. Life is amazing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Scream for me!