lauantai 1. helmikuuta 2014

Skeletons in the Closet 2012; Marilyn Manson at O2 Academy, London, UK 5.7.2012

Kolmas päivä meidän road-tripillä Euroopassa ja ensimmäisen keikan aika. Lontoo ja Marilyn Manson part. 1. Milano vielä edessä. Jonotus oli erittäin mukavaa, etuilevia italialaisia lukuun ottamatta.
Kenttä oli loppuunmyyty, meillä oli istuma-paikat mutta päästiin silti kentälle koska kiva ja säälivä järkkäri päästi meidät sinne.



Ei ole ikinä ennen mua pitänyt/tarvinnut vetää kesken keikan yleisöstä pois, mutta tuolloin piti. Jengi sekosi ihan täysin, meitä riepoteltiin ensimmäisen ja kymmenennen rivin välillä kuin onnetonta jalkapalloa - jouduttiin pittiin, Hannelelta katosi kenkä, Niina puristui kokoon ensimmäisen ja kolmannen rivin välillä, itsellä alkoi iskeä paniikki kun porukka hyppi kaiteelta pitin sekaan. Taisi olla aikamoinen näky kun kolme mOBSCENEÄ vedetään yleisöstä :D
Eihän siinä mitään mutta jengi repi meitä kun meidät vedettiin yksi kerrallaan yleisöstä - sukkahousuja, stay-uppeja, vaatteita - ihan kaikkea. Mun hame oli korvissa, paita auki, punaiset alkkarit vilkkui, sukkahousut raadeltu auki ja makasin erittäin edustavana eturivin päällä kun spotti-valot päätti laittaa parastaan ja köllöttelin siinä lettu levällään itse Marilyn Mansonin edessä. Ei varsinaisesti se kaavailemani kohtaaminen kyseisen Jumalan kanssa :D



Before the gig ...

Sen jälkeen menikin taju, kun mut vedettiin siitä eturivin päältä ja valot sammui, musta tuntui että putosin tyhjyyteen. Sieltä ei muuten tullut herättyä, kökötettiin siinä sitten eturiviäkin edempänä katsomassa keikkaa puoliksi tajuttomana, haha!!
Päälle kaadettiin joka suunnasta kylmää vettä, mua ohjeistettiin hengittämään ns. oikein, ympärillä hääri monta ensiapu-ukkelia ja akkelia mutta silti vaivuin hämärän rajamaille koko ajan. Olishan se ollut toisaalta ihan siistiä vaipuu johonkin koomaan Mansonin keikalla ja toisaalta ihan jees missata semmosia ns.turhia biisejä kuten Personal Jesus käymällä juttusilla viikatemiehen kanssa. Multa meni edelleenkin taju kerta toisensa jälkeen mutten silti suostunut lähtemään sen kummempaan ensi-apuun, yritin muutaman kerran kävelläkin mutta se ei onnistunut. Kun se lopulta onnistui, hoipertelin vessaan irrottamaan irtoripset ja mentiinkiin seuraamaan keikkaa lavan viereen koska ei viitsitty lähteä kokeilemaan onneamme toista kertaa yleisön sekaan.







... after the gig.

Lontoo on silti maailman ihanin kaupunki ja maailman paras vaikka noi ihmiset sekoskin siellä keikalla ihan totaalisesti. Semmoista menoa en ole edes festareilla koskaan nähnyt, ja niitäkin on koluttu AIKA MONIA.
Loppujen lopuksi oli kuitenkin tosi upea keikka, mahtava fiilis, kenkäkin löytyi lopulta ja lähdettiin bailaamaan Lontoon yöhön.
Paras kesä ikinä. Paras Manson ikinä. Paras Lontoo ikinä. Parhaat tytöt ikinä. Paras reissu ikinä.


Translation ;

July 2012. Marilyn Manson in London - our first stop during our road-trip in Europe. Can't get any better, the best summer ever!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Scream for me!